Oodi maanantaille ja ideoille

Toisin kuin monelle, maanantait ovat minulle viikon odotetuimpia päiviä. Maanantai tarkoittaa nykyisin aika usein sitä, että lapset lähtevät kahdeksalta kouluun ja minä en lähde minnekään!

Maanantai on usein omantahtinen etäpäivä töistä. Saan olla ja palautua, saan tarttua juuri sillä hetkellä innostaviin asioihin, saan kirjoittaa, suunnitella ja haaveilla.

Ehdin välillä jo unohtaa, kuinka suuri merkitys näillä hetkillä on hyvinvoinnille ja luovuudelle. Tai oikeastaan – luovuus on yksi tärkeä hyvinvoinnin elementti. Saan valtavan paljon siitä, että voin toteuttaa ideoitani, yhdistellä erilaisia elementtejä, nauttia visuaalisuudesta, kirjoittaa ja jakaa.

Vaikka teen itseäni varten, on jakaminen myös osa iloa. Olen käynyt hyvin antoisia keskusteluja viime aikoina. On myös mukava kirjoittaa huomioitaan näkyväksi paitsi itselle, myös blogin kautta muillekin löydettäväksi.

Samalla tavoin nautin siitä, kuinka joku on kirjoittanut valmiiksi lauseiksi huomiota, joita itsekin olen äskettäin tehnyt tai pohtinut. Tai kun joku on saanut jonkun visuaalisen idean. Voi ihana Instagram!

Idean ei tarvitse olla omani, että voisin innostua siitä koko sydämestäni. Se lienee yksi syy siihen, miksi haluaisin tehdä taas enemmän tilaa pienyrittäjien mentorihenkisille valmennuksille.

Ihmisillä on aivan mielettömän hyviä ideoita ja vaikka minkälaista osaamista. Tarvitaan vain joku, joka aidosti innostuu näistä vielä hieman varovaisista visioista. Joku, joka huomaa mahdollisuudet ja uskoo niihin.

Hämmästyttävänkin usein on nimittäin niin, että ihmiset eivät itse edes tiedä, kuinka upeita ideoita, taitoja ja tarinoita heillä on. Kuinka paljon mahdollisuuksia!

Niin. Saatan puhua nyt myös sinusta.

Kuvan olen ottanut minulle rakkaimmasta paikasta, jossa unelmiin uskominen on aina ollut erityisen helppoa. Hampstead Heath, Lontoo.

Näin jatkat blogia tauon jälkeen

  1. Ikävöi kirjoittamista riittävän kauan.
  2. Pääse yli kesken jättämisen aiheuttamista epämukavista tunteista.
  3. Muista, että aina saa aloittaa ja kokeilla uudestaan.
  4. Käy sisäinen keskustelu siitä, että ihan hyvin voi jatkaa vanhaa blogia.
  5. Käy sisäinen keskustelu siitä, että blogin nimi on edelleen ihan okei.
  6. Anna itsellesi lupa määritellä blogisi punainen lanka uudelleen.
  7. Luonnostele uudet suuntaviivat muistikirjaa näkyväksi itsellesi.
  8. Poista vanhoja kirjoituksia, jos ne ovat henkisenä esteenä uusille.
  9. Aloita kirjoittaminen.

Näin. Tässä sitä nyt ollaan. Olen kaivannut muistikirjojen pariin. Olen kaivannut kahvihetkiä, joista syntyy jotain uutta. Tai ei nyt ehkä edes uutta, kunhan syntyy jotain, mistä tulee kiva olo. Syntyy jokin ajatus, jonka voi muotoilla lauseiksi ja jakaa.

Kuitenkin paluu tähän blogiin on tuntunut ajatuksena hieman raskaalta. Alkuperäiset suuntaviivani viime keväältä liittyivät tasapainon löytämiseen työn ja muun elämän välille. Haaveilin siitä, että saisin niin sanotusti elämäni takaisin.

Ajattelin, että dokumentoisin blogiin sitä kaikkea muuta elämää tueksi pyrkimyksilleni. Se ei kuitenkaan ollut niin kepeää ja suoraviivaista kuin olin ajatellut, ja blogi lähti pian suuntaan, jota ei tuntunutkaan luontevalta jatkaa.

Nyt alkuvuoden aikana olen alkanut elää arkeani toisin ilman sen ihmeempiä päätöksiä tai erityisiä järjestelyitä. Olen vain jäänyt useimpina aamuina kotiin sen sijaan, että olisin mennyt heti aamusta töihin. Olen löytänyt sellaisen kiireettömän oman ajan. Olen saattanut tehdä töitäkin, mutta näin kotisohvalla sekin on erilaista.

Elämässä on nyt muutakin kuin töitä aamusta iltaan. Varsinaisen työpäivän pituus on nykyisin melko lähellä normaaleja työpäiviä, ja joskus pystyn pitämään kaksi vapaapäivää peräkkäin. On jo väljyyttä, on keveyttä.

Tätä hain silloin, kun aloitin tämän blogin melkein vuosi sitten. Hauskaa, että nyt tämän saavutettuani tuntuukin luontevalta palata tähän blogiin, luonnostella sen suuntaviivat uudestaan ja alkaa nauttia taas kahvihetkistä muistikirjan kanssa.

Olen muuten sittemmin oppinut juomaan kahvini mustana, mutta flat white on aina flat white.

Suuntaviivat

Kun päätös uudesta blogista oli nopeasti tehty, halusin hahmotella sille jonkinlaiset suuntaviivat. Mistä tässä blogissa on kysymys?

Jos olet miettinyt, kuinka bujo (bullet journal), tavallinen muistikirja tai päiväkirja kannattaisi aloittaa, niin tämä sama periaate toimii siinä yhtä hyvin.

Suuntaviiva on sanana sopivan väljä. Minulla on suunta ja muut puitteet muodostuvat sen mukaan, vievätkö ne minua tähän haluamaani suuntaan. Mikä palvelee minua parhaiten juuri nyt? Mikä vie oikeaan suuntaan? Mistä tässä on kysymys?

Koska unohdin vihkoni kotiin, hahmottelin ensimmäisenä mieleeni tulleet ydinkohdat appelsiinipullalleni varattuun paperipussiin: getting my life back, finding balance. Joskus ajatus tulee nopeammin englanniksi, eikä näillä muotoseikoilla ole oikeasti merkitystä. Ydin on muistissa ja voin syventyä siihen seuraavan blogikirjoitukseni parissa – eli juuri nyt.

Määrittele! Mitä tämä tarkoittaa minulle? Mitä elämän saaminen takaisin tarkoittaa minulle tässä elämäni hetkessä? Mitä tasapaino tässä yhteydessä tarkoittaa?

Olen ollut erittäin työorientoitunut jo vuosien ajan. Olen ollut sitä omasta halustani, mutta myös monen muun asian kustannuksella. Pidemmän aikaa on ollut viitteitä siitä, että tämä meininki ei jätä riittävästi tilaa luovuudelle ja uuden luominen on minulle merkittävä tapa olla olemassa, olla tässä maailmassa, tehdä mitä tahansa.

Uuden luominen uudistaa myös minua ja saan siitä paljon energiaa, jota voin kanavoida arkeeni niin, että asiat tulevat tehdyiksi ja sujuvat niin kuin ne parhaimmillaan sujuvat. Uuden luominen on avaavaa ja eteenpäin vievää.

Haluan siis tehdä myös muita asioita kuin töitä. Se on suuntaviivani. Samalla etsin tasapainoa työn ja sen kaiken muun välillä. Haluan kasvattaa sen kaiken muun osuutta elämässäni ja tämä blogi on siitä – kaikesta muusta. Sen näkyväksi tekeminen on juuri nyt tärkeää.

Ja tuo kahviviite nimessä. Yksi parhaimmista asioista on aamukahvi. Se on minulle ehdottomasti ihanin, luovin ja tuotteliain hetki. Silloin on helpointa uskoa, että kaikki on mahdollista. Kahvi on milloin tahansa hengähdys, tervetullut pysähtymisen ja kuulostelun hetki. Kun pysähtyy hetkeksi, ehtii huomata ja oivaltaa.

Ja flat white on minulle aina yhtä kuin Lontoo, ja Lontoo on henkinen kotini. Siellä ollaan taas huomenna.