Junalla ja bussilla Britanniassa

Matkan suunnitteleminen ja odottaminen on melkein yhtä ihanaa kuin itse matkustaminen.

Tasan kolmen viikon kuluttua lauantaina matkustan junalla Lontoosta Bathiin ja Bathista Bristoliin. Tänään olen ostanut sellaisia juna- ja bussilippuja, jotka saa etukäteen ostettuna huomattavasti edullisemmin. Muilta osin haluan jättää suunnitelmiin väljää niin paljon kuin mahdollista.

Bathista Bristoliin kymmenessä minuutissa

Ostin junalipun Lontoosta Bathiin saakka. En ole käynyt siellä aikaisemmin, joten on vaikea arvioida, kuinka kauan haluan viettäää siellä aikaa. Tämä ei haittaa, koska Bathista Bristoliin pääsee junalla noin kymmenessä minuutissa, eikä lipun hinta ole huimaava, vaikka sen ostaisi asemalta juuri ennen lähtöä.

Bristolista Cardiffiin reilussa tunnissa

Sunnuntainen päiväreissu Cardiffiin sujuu helpoiten linja-autolla. Matka kestää reilun tunnin ja pysäkit ovat molemmissa kaupungeissa oikein hyvällä sijainnilla. Ostin menolipun, mutta jälleen kerran jätin paluun avoimeksi. Bussiliput ovat edullisia joka tapauksessa. Palaan Englannin puolelle sitten, kun siltä tuntuu.

Bristolista Lontooseen alle kahdessa tunnissa

Maanantaille jätin aikaa Bristolissa kiertelyyn. Juna Lontooseen lähtee vasta myöhemmin iltapäivällä. Nämä pidemmän matkan junaliput kannattaa ostaa etukäteen, jolloin ne voi saada hyvin edullisesti normaalihintaan nähden.

Viisi matkaa 75 eurolla

Laskin, että kaikki tämän viikonlopun matkat maksavat yhteensä noin 75 €. Tämä pitää sisällään junan Lontoosta Bathiin, junan Bathista Bristoliin, bussin Bristolista Cardiffiin ja takaisin, sekä junan Bristolista Lontooseen.

Odotan kovasti näitä juna- ja bussimatkoja, sekä niiden tarjoamia uusia maisemia. Tuntuu luksukselta istua mukavasti ja samalla nähdä niin paljon.

Kuva junan ikkunasta

Kuva on napattu junan ikkunasta viime kesäkuussa jossain Englannin ja Skotlannin rajan tuntumassa. Silloin matkustin perheeni kanssa Lontoosta Edinburghiin muutamaksi päiväksi.

Aiempi kirjoitus tästä matkasta

Juna- ja bussiliput ostan yleensä aina Trainline-sivustolta

Sadan päivän projekti

Huomasin aamulla Instagramissa, että huomenna 2.4.2019 alkaa The 100 Day Project. Haluan mukaan!

#The100DayProject is a free art project that takes place online. Every spring, thousands of people all around the world commit to 100 days of exploring their creativity.

Anyone can join. The idea is simple: choose a project, do it every day for 100 days, and share your process on Instagram with the hashtag #The100DayProject.

Rakastan tällaisia! Olen tehnyt useita Kuva päivässä vuoden ajan -projekteja. Tuona aikana kehityin tietysti kuvaajana, mutta myös luovuus joutuu ihanalla tavalla koetukselle, kun arkea alkaa katsoa kameran linssin läpi. Joka päivä on löydettävä jokin uusi kulma hyvin arkisiin ja jatkuvasti toistuviin asioihin.

Nämä arjen valokuvaprojektit opettivat katsomaan elämää uusin silmin hyvin monella tasolla. Myönteiset vaikutukset näkyvät elämässäni edelleen, vaikka viimeisimmästä koko vuoden kestävästä projektista on aikaa jo useampi vuosi. Jotain muuttui pysyvästi.

Yhtenä merkittävänä oppina oli epätäydellisyyden sietäminen. Joka päivä ei syntynyt uutta valokuvauksen mestariteosta. Usein päivän päätteeksi kamerassa oli muutama hassu kuva, joista yhtäkään en olisi julkaissut. Paitsi nyt, kun olin sitoutunut julkaisemaan yhden kuvan joka päivä. Vuoden aikana kuvia alkoi katsoa lempeämmällä silmällä ja tämä lempeys levittäytyi muillekin elämän osa-alueille.

The 100 Day Project ei ole pelkästään valokuvausprojekti. Voit maalata, piirtää, neuloa, kirjoittaa tai ottaa minkä tahansa uuden asian harjoitteluun. Tällainen projekti tukee uuden asian opettelua ja harjoittelua myönteisellä tavalla. Tee joka päivä pikkuisen ja kehityt väistämättä! Kuvien jakaminen ja yhteisöllisyys kannattelevat matkan varrella.

Pick something you want to do every day for the 100 days of the project. You’ll post each instance of 100 on your Instagram account with the hashtag #The100DayProject. What can you do? Anything at all! Paint, draw, dance, knit, doodle, sing, brush your teeth.

Muutama kysymys, jotka voivat auttaa projektin valinnassa:

  1. Mistä olet innostunut juuri nyt?
  2. Mille haluaisit antaa arjessasi hieman enemmän tilaa?
  3. Missä asiassa haluaisit kehittyä?

Ja kaksi vinkkiä matkaan:

  1. Valitse asia, jonka voit toteuttaa kiireisimpänäkin päivänä.
  2. Anna itsellesi lupa harjoitella – tekeminen on onnistuminen.

Luulen, että itse valitsen valokuvaamisen tälläkin kertaa. Olen kaivannut arjen ihmettelyä linssin läpi, hetkien ja yksityiskohtien huomaamista, pysähtelyä.

Jaan kuvat omalla Instagram-tililläni: instagram.com/sandytalarmo.

Kerrothan minullekin, jos ryhdyt tähän!

Lisätietoa: www.the100dayproject.org

Projektit Instagramissa: #the100dayproject

Photo: www.the100dayproject.org

Oodi maanantaille ja ideoille

Toisin kuin monelle, maanantait ovat minulle viikon odotetuimpia päiviä. Maanantai tarkoittaa nykyisin aika usein sitä, että lapset lähtevät kahdeksalta kouluun ja minä en lähde minnekään!

Maanantai on usein omantahtinen etäpäivä töistä. Saan olla ja palautua, saan tarttua juuri sillä hetkellä innostaviin asioihin, saan kirjoittaa, suunnitella ja haaveilla.

Ehdin välillä jo unohtaa, kuinka suuri merkitys näillä hetkillä on hyvinvoinnille ja luovuudelle. Tai oikeastaan – luovuus on yksi tärkeä hyvinvoinnin elementti. Saan valtavan paljon siitä, että voin toteuttaa ideoitani, yhdistellä erilaisia elementtejä, nauttia visuaalisuudesta, kirjoittaa ja jakaa.

Vaikka teen itseäni varten, on jakaminen myös osa iloa. Olen käynyt hyvin antoisia keskusteluja viime aikoina. On myös mukava kirjoittaa huomioitaan näkyväksi paitsi itselle, myös blogin kautta muillekin löydettäväksi.

Samalla tavoin nautin siitä, kuinka joku on kirjoittanut valmiiksi lauseiksi huomiota, joita itsekin olen äskettäin tehnyt tai pohtinut. Tai kun joku on saanut jonkun visuaalisen idean. Voi ihana Instagram!

Idean ei tarvitse olla omani, että voisin innostua siitä koko sydämestäni. Se lienee yksi syy siihen, miksi haluaisin tehdä taas enemmän tilaa pienyrittäjien mentorihenkisille valmennuksille.

Ihmisillä on aivan mielettömän hyviä ideoita ja vaikka minkälaista osaamista. Tarvitaan vain joku, joka aidosti innostuu näistä vielä hieman varovaisista visioista. Joku, joka huomaa mahdollisuudet ja uskoo niihin.

Hämmästyttävänkin usein on nimittäin niin, että ihmiset eivät itse edes tiedä, kuinka upeita ideoita, taitoja ja tarinoita heillä on. Kuinka paljon mahdollisuuksia!

Niin. Saatan puhua nyt myös sinusta.

Kuvan olen ottanut minulle rakkaimmasta paikasta, jossa unelmiin uskominen on aina ollut erityisen helppoa. Hampstead Heath, Lontoo.

Päiväkirjan aloittaminen

Huomasin yhä useammin kaipaavani päiväkirjaa. Kaipasin sen suomaa pysähtymistä, kirjoittamista, näkyväksi tekemistä.

Usein tuntuu, että kuluneet viikot ovat vain sumuisia häivähdyksiä kovin työpainotteisessa elämässä. Ajatukset, tapahtumat, tunnelmat ja ajankohdat sekoittuvat tai unohtuvat kokonaan.

Niinpä lopulta valitsin muistikirjan. Päätin, etten aseta itselleni sääntöjä. Minun ei tarvitse kirjoittaa kaikesta mahdollisesta. Minun ei tarvitse dokumentoida arkeani aukottomasti. Kirjoitan, koska kaipaan näitä kirjoitushetkiä.

Silti tuntui hieman vaikealta ja vieraalta aloittaa. Astuin puhtaan paperin kynnyksen yli jättämällä ensimmäisen sivun tyhjäksi. Liimasin sivun alkuun tarran ja aloin kirjoittaa.

Olin ajatellut kirjoittamista koko viikon, mutta nyt tuntui, etten muistanutkaan kaikkea. Mutta eihän tässä kaikkea tarvinnut muistaakaan! Aloitin sanoilla ”Tästä viikosta jäi päällimmäisenä mieleen…” ja lopulta olikin kirjoitettavaa reilun sivun verran.

Muistikirja ja kynä sopivat täydellisesti yhteen, joten kirjoittaminen jo itsessään on nautinto. Lisäksi tuntuu todella hyvältä tehdä jotain vain itseäni varten. Päiväkirja on minun. En kirjoita jälkipolville, en välttämättä itsellenikään muistoksi. Kirjoitan itselleni juuri nyt.

Kun silmäilen kirjoitettuja sivuja, menneet päivät eivät olekaan pelkkää sumua. Siellä on kohtaamisia, mukavia hetkiä, hyvin arkisia hetkiä, joitain turhauttaviakin. Elämä tuntuu pikkuisen jäsennetymmältä ja selkeämmältä. Nautin tekstin täyttämistä sivuista, vaikken edes lukisi niitä.

Haluan pitää tämän kepeänä. Kirjoitan, kun haluan kirjoittaa. Kirjoitan muutaman rivin tai kokonaisen sivun. Näille sivuille ei eksy suorittaminen, ei velvollisuus tai pakko. Välillä oikein odotan, että pääsen kirjoittamaan muutaman rivin. Ihana tunne!

Päiväkirja on Dingbats* ja kynä Staedtler pigment liner 0.1. Kaikki kuvan tuotteet ovat Vihkokaupastani.

Englanti & Wales

Huhtikuussa lähden Lontooseen työn ja vapaa-ajan merkeissä. Lontoon sijainti on niin loistava, että sieltä on helppo tehdä reissuja moneen suuntaan vaikka päiväseltäänkin. Etukäteen hankittuina juna- ja bussiliput ovat hyvin kohtuuhintaisia.

Brighton

Tunnin junamatkan päässä sijaitseva Brighton on muodostunut jo yhdeksi vakiokohteeksi. Jos lennän kotiin Norwegianin aikaisella aamulennolla, menen yleensä reissun viimeiseksi yöksi Brightoniin. Siellä junalle on kävelymatka, joten saan nukkua pidempään ja vältän aamuruuhkan Lontoon metrossa.

Tällä kertaa kuitenkin aloitan matkani Brightonista. Olen illalla aikaisemmin perillä ja saan heti aamusta nauttia Brightonin merellisistä maisemista. Olin myös ajatellut yöpyä edullisemmin tutussa Premier Inn -hotellissa, mutta se hotelli kaipaa remonttia jo sen verran kipeästi, että päädyinkin ottamaan hieman luksusta yhdeksi yöksi merinäköalalla.

Lontoo

Lontooseen kaipaan aina. Tällä kertaa kohokohtana on Tom Hiddlestonin tähdittämä Betrayal Harold Pinterin teatterissa. Tuohon sympaattiseen vanhaan teatteriin kävin tutustumassa jo tammikuussa toisen näytelmän merkeissä.

Lontoossa yövyn melkein poikkeuksetta Premier Inn Archway -hotellissa, joka on hinta-laatusuhteeltaan loistava ja sijaitsee lähellä Hampsteadia, joka on minulle rakkain alue Lontoossa.

Bath, Bristol & Cardiff

Ainakin viime kesästä asti olen suunnitellut matkaa, johon sisältyisivät samalla suunnalla sijaitsevat Bath, Bristol ja Cardiff. Lontoosta Bristoliin pääsee junalla alle kahdessa tunnissa. Bath on matkan varrella, Cardiff taas Bristolista vielä tunnin junamatkan verran eteenpäin.

Tukikohtani on viikonlopun ajan Bristolissa. Lauantaina pysähdyn Bathissa ja sunnuntaina teen päivämatkan Walesin puolelle. Maanantaina ehdin kierrellä vielä Bristolissa ennen kuin palaan Lontooseen.

En yleensä lueskele matkaoppaita, mutta nyt paikat ovat uusia ja aikaa sen verran rajallisesti käytettävissä, että katselen jo vähän etukäteen vinkkejä. Olin jo jokin aika sitten lainannut kirjastosta Cardiffin matkaoppaan, jota selailin tänään kahvikupillisen äärellä.

Listasin jo muistikirjaani sellaiset yleiset mielenkiinnon kohteeni, joihin haluan matkoillani tutustua: kahvilat, puistot ja pienet kaupat, sekä historia erityisesti arkkitehtuurin, museoiden ja hautausmaiden muodossa. Cardiffissa ykköskohteeni on tässä valossa luonnollisesti Cardiff Castle.

Takaisin Lontooseen

Viikonlopun jälkeen palaan Lontooseen vielä messujen ajaksi. Päivät menevät siis töiden merkeissä. Lontoo on niin tuttu, että ehdin siitä huolimatta hyvin käydä vielä monissa lempipaikoissani.

Lontoossa odotan eniten aina niitä ihan tavallisia asioita, kuten esimerkiksi aamuisia kävelyitä Highgaten tai Hampsteadin maisemissa. Tuttuja kahviloita aamiaisineen. Nautin siitä, että ympärillä on paljon tutuiksi ja rakkaiksi tulleita asioita. Joskus ihan hassujakin pieniä yksityiskohtia.

Kiinnostaako Lontoo?

Minulla on Facebookissa Lontoolle oma sivu, jossa olen viime aikoina jakanut lähinnä Lontoo-aiheisia artikkeleita. Alkuperäinen ajatus on ollut jakaa enemmän omia kuvia ja kokemuksia. Ehkä pääsen siihenkin taas jossain vaiheessa.

Valokuvia aiemmilta reissuiltani löytyy henkilökohtaiselta Instagram-tililtäni tasaisesti vuodesta 2014 saakka.

Näin jatkat blogia tauon jälkeen

  1. Ikävöi kirjoittamista riittävän kauan.
  2. Pääse yli kesken jättämisen aiheuttamista epämukavista tunteista.
  3. Muista, että aina saa aloittaa ja kokeilla uudestaan.
  4. Käy sisäinen keskustelu siitä, että ihan hyvin voi jatkaa vanhaa blogia.
  5. Käy sisäinen keskustelu siitä, että blogin nimi on edelleen ihan okei.
  6. Anna itsellesi lupa määritellä blogisi punainen lanka uudelleen.
  7. Luonnostele uudet suuntaviivat muistikirjaa näkyväksi itsellesi.
  8. Poista vanhoja kirjoituksia, jos ne ovat henkisenä esteenä uusille.
  9. Aloita kirjoittaminen.

Näin. Tässä sitä nyt ollaan. Olen kaivannut muistikirjojen pariin. Olen kaivannut kahvihetkiä, joista syntyy jotain uutta. Tai ei nyt ehkä edes uutta, kunhan syntyy jotain, mistä tulee kiva olo. Syntyy jokin ajatus, jonka voi muotoilla lauseiksi ja jakaa.

Kuitenkin paluu tähän blogiin on tuntunut ajatuksena hieman raskaalta. Alkuperäiset suuntaviivani viime keväältä liittyivät tasapainon löytämiseen työn ja muun elämän välille. Haaveilin siitä, että saisin niin sanotusti elämäni takaisin.

Ajattelin, että dokumentoisin blogiin sitä kaikkea muuta elämää tueksi pyrkimyksilleni. Se ei kuitenkaan ollut niin kepeää ja suoraviivaista kuin olin ajatellut, ja blogi lähti pian suuntaan, jota ei tuntunutkaan luontevalta jatkaa.

Nyt alkuvuoden aikana olen alkanut elää arkeani toisin ilman sen ihmeempiä päätöksiä tai erityisiä järjestelyitä. Olen vain jäänyt useimpina aamuina kotiin sen sijaan, että olisin mennyt heti aamusta töihin. Olen löytänyt sellaisen kiireettömän oman ajan. Olen saattanut tehdä töitäkin, mutta näin kotisohvalla sekin on erilaista.

Elämässä on nyt muutakin kuin töitä aamusta iltaan. Varsinaisen työpäivän pituus on nykyisin melko lähellä normaaleja työpäiviä, ja joskus pystyn pitämään kaksi vapaapäivää peräkkäin. On jo väljyyttä, on keveyttä.

Tätä hain silloin, kun aloitin tämän blogin melkein vuosi sitten. Hauskaa, että nyt tämän saavutettuani tuntuukin luontevalta palata tähän blogiin, luonnostella sen suuntaviivat uudestaan ja alkaa nauttia taas kahvihetkistä muistikirjan kanssa.

Olen muuten sittemmin oppinut juomaan kahvini mustana, mutta flat white on aina flat white.

Sit tää istuis kahvilla ja…

Tunnelmallinen kahvila, flat white ja inspiroitunut mieli. Blogitekstit suorastaan kirjoittavat itse itsensä samalla, kun siemailet kahvia ja katselet ihmisvilinää kahvilan ikkunasta.

Tai sitten eivät.

Eivät ne tekstit synnykään siinä hetkessä. Ideat, ajatukset ja huomiot syntyvät, mutta eivät vielä jäsenny julkaistavaksi. Oleellinen osa prosessia on kirjoittaa näitä ideoita, ajatuksia ja huomioita muistikirjaan kahvikupin äärellä. Ne ovat niitä todellisia flat white -hetkiäni.

Tämä näkymä itse asiassa miellyttääkin minua enemmän – höyryävä kupillinen kahvia, vieressä kynä ja muistikirja siltä varalta, että jotain tulee mieleen. Jos ei tule, niin sekin käy.

Myöhemmin jossain kohtaa tulee sopiva aika, paikka ja tila istua koneen ääreen ja kirjoittaa mielessä jo osin jäsentynyt ajatus näkyväksi. Tämä on olennainen osa prosessia, saada rauhassa etsiä oikeita sanoja ja järjestellä niitä ruudulla, etsiä jutun juonta – punaista lankaa.

Näin siis itseni Lontoossa lempikahviloissani kirjoittamassa huomioistani ’on the go’ ja saatoin vähän pettyäkin, kun se ei toiminutkaan niin. Ei sittenkään autenttista livemateriaalia!

Mutta palataanpa koko blogin pointtiin. Haluan keskittyä muuhunkin kuin työhön, kasvattaa sen muun osuutta ja tehdä sitä näkyväksi itselleni. En ehkä silloin halua tehdä blogista yhtä työtä lisää – vaatimuksilla, jotka eivät palvele ketään.

On vapauttavaa voida kirjoittaa silloin, kun on sen hetki. Olla kirjoittamatta, kun ei ole. Ottaa omat hetket omina hetkinä. Niistä ehtii kirjoittaa myöhemminkin. Sitten, kun siltä tuntuu. Eikä sillä järjestykselläkään ole niin väliä.